torstai 5. lokakuuta 2017

Kotiutumista

Pitkän etsinnän jälkeen löysimme kuukausi sitten viimein kodin SamNgaosta. Talo, jossa nyt asumme, oli ennen meidän muuttoamme kolme vuotta tyhjillään. Siivousta, korjausta, maalaamista yms. on siis riittänyt, eikä ihan vieläkään olla valmiita, etenkin piha vaatii vielä paljon työtä.


Thaimaalaisiin taloihin ei yleensä kuulu mitään kiinteitä kaappeja tai keittiökalusteita, ei tähänkään taloon. Jotain meillä oli jo valmiina, mutta koska edellisessä talossamme saimme käyttää joitain vuokranantajan huonekaluja, olemme nyt joutuneet myös vähän shoppailemaan. Tänään saapuu vielä kirjahylly, sitten on kaikki tarvittava kasassa.

On tuntunut hyvältä elää täällä. Kodinlaitto, virastoasiat ja työtehtävät ovat pitäneet meidän melko kiireisinä, mutta olemme jo jonkin verran ehtineet tutustua myös SamNgaon kylään. Ajelemme lähes päivittäin kylällä mopollamme, jotta ihmiset näkevät meidät ja huomaavat, että olemme tulleet tänne asumaan, emme vain käymään. Pyrimme käymään torilla (2x vko) ja pikkukaupoissa, ja siinä jutustelun lomassa esittelemään itsemme ja kertomaan, mitä täällä teemme. Kylässä jutut leviävät nopeasti, ja tässä kohden se on meidän etumme :)


Naapureiden kanssa olemme myös jo vähän jutelleet. Viimeksi tänä aamuna jutustelin naapurin isoäidin kanssa tien varressa, kun hän oli aamun viileämmässä säässä aamukävelyllään tien päästä päähän.

Tästä tämä lähtee, kotiutuminen ja asettuminen!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Viimeiset puoli vuotta

Hei pitkästä aikaa! Viimeinen reilu puoli vuotta on vierähtänyt nopeasti, lähes huomaamatta. Olemme opiskelleet kieltä ja siirtyneet huhtikuussa 50% työntekijöiksi SamNgaon kylään vanhemman työntekijän Lauran kanssa. SamNgao sijaitsee n. tunnin ajomatkan päässä Takista. Uuden oppimista ja sopeutumista on riittänyt. Muutosten tuomista pienistä hankaluuksista huolimatta on tuntunut hyvältä päästä työskentelemään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Meidät on otettu todella hyvin vastaan. SamNgaossa tulemmekin olemaan vuoden 2019 loppuun asti.



Viime blogikirjoituksemme oli joulukuun loppupuolelta. Silloinen Suomen kesää muistuttava viileä kausi on jo ehtinyt vaihtua parikin kertaa, ensin kuumaksi kaudeksi maalis-toukokuussa ja nyt jo sadekaudeksi. Sadekausi kestää lokakuun loppuun asti. Tänä vuonna kuuma kausi ei tuntunut niin pahalta kuin viime vuonna, vaikka lämpöä riitti jälleen yli 40 asteen. Nykyisin tämä 30 astetta tuntuu jo tavalliselta ja suomalaiset hellerajat viileältä.

Menneen vuoden aikana olemme osallistuneet helmikuussa rukouskonferenssiin, huhtikuussa perheleirille ja viimeisimpänä meillä oli vuosikonferenssi kesäkuussa. Näissä tapaamisissa olemme saaneet luoda syvempiä suhteita työkavereihimme. Olemme saaneet helmikuussa myös kolme uutta työkaveria Intiasta. He opiskelevat tällä hetkellä täysipainoisesti kieltä ja käyvät läpi sitä, mikä meillä on jo takana päin. Mahdollisuuksiemme mukaan olemme tukeneet heitä opinnoissa ja arkeen sopeutumisessa. Puolen toista vuoden aikana meillä on ollut mahdollista opiskella kieltä yhteensä 11 kuukautta.

SamNgaon kirkko























Nyt odotamme mielenkiinnolla uuden elämän vaiheen alkamista. Heinäkuusta asti olemme etsineet SamNgaosta kotia itsellemme. Se ei maaseudulla olekaan ihan yksinkertainen tehtävä, kun vapaista taloista ilmoitellaan usein vain aitaan kiinnitetyllä kyltillä, jos silläkään. Tällä hetkellä ajelemme vielä edestakaisin Takin ja SamNgaon väliä vähintään kolme kertaa viikossa.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Mitä lahjaksi?

Suurin osa thaimaalaisista ei juhli joulua, joten täällä ei myöskään anneta juurikaan joululahjoja. Uusi vuosi sen sijaan on tärkeä juhla, ja sen viettoon lahjat kuuluvat. Kauppoihin on alkanut ilmestyä jos jonkinlaista herkkukoria, lahjapakkausta ja erikoistarjousta. Ollaan niitä katseltu ja yritetty arvailla, mitä kellekin sopisi antaa.

Kyselimme tätä lopulta viime viikolla opettajaltamme. Parin päivän päästä opettaja toikin luokkaan paikallisen marketin joulukuvaston, ja vietettiin koko tunti lahjoja tutkiskellen. Onneksi kysyimme, ei oltaisi kyllä ihan itse kaikkea tätä osattu arvata.

Tavallisimmin lahjat kuuluvat johonkin seuraavista viidestä kategoriasta:



1.Pehmoeläimet
Nämä sopivat hyvin teineille (pienet) ja lapsille (suuret).



2. Suklaa
Tämä on tuttu! Ystäville, työkavereille tai esimiehille suklaata ei kuitenkaan yleensä osteta, vaan se on enemmän teinien tai rakastuneiden parien juttu. Muille suklaan antaminen tuntuisi kuulema vähän oudolta.



3. Keksit
Marketit ovat väärällään erilaisia keksivalikoimia hienoissa lahjarasioissa. Jos ostaa keksejä lahjaksi paikalliselle, on parempi katsoa että ostaa jotain makeaa lajia, eikä esim. kaurakeksejä. Ne eivät yleensä maistu. Keksit ovat sopiva lahja ystäville tai suunnilleen saman ikäisille työkavereille. Rasian päälle kuuluu ostaa vielä erikseen rusetti, jos sellaista ei siinä jo valmiina löydy.



4. Vitamiinit yms. ravintolisät
Näistä on kasattu erikokoisia lahjakoreja ja -paketteja. Myös värejä ja makuja löytyy moneen lähtöön. Suurimmat ja hienoimmat korit soveltuvat annettavaksi esim. esimiehelle. Seuraava koko olisi sopiva vaikkapa ystävämme äidille vietäväksi. Siitä seuraava koko taas sopii mm. opettajalle annettavaksi. Pienimmät ovat hyviä ystäville, mutta söpösti rusetilla koristellut sopivat oikeastaan parhaiten teineille.



5. Herkkukorit
Herkkukoreja löytyy ihan joka lähtöön. Suurin osa sisältää länsimaisia elintarvikkeita. Lahjaksi niitä annetaan lähinnä esimiehille. Mitä kalliimpi kori, sen suurempaa kunnioitusta se osoittaa. Muuten niitä ei kuulema juuri kannata lahjaksi ostaa, paikallisilta suurin osa korin herkuista jäisi syömättä.
(Meillä on kyllä harkinnassa ostaa yksi koreista itsellemme... sellainen brittiläisiä Tesco Finest -tuotteita sisältävä, jos vain löydämme. Toistaiseksi sitä ei meidän kaupassamme ole vielä näkynyt)

Pikkujoulutyyppiset lahjanvaihtajaiset esim. kirkossa ovatkin sitten onneksi helpot. Sinne voi viedä mitä vaan, mikä tulee varmasti käyttöön. Huopia, astioita, sokeria, ruokaöljyä, pesuaineita jne.

Muuten mitään hienompiakaan suihkugeelejä tai vartalovoiteita ei lahjaksi yleensä anneta. Eikä missään nimessä sukkia, tossuja tai muutakaan jalkaan tulevaa, ei edes itse tehtynä. Jalat kun ovat thaimaalaisessa kulttuurissa "likaiset", joten niihin liittyvä lahja ei osoita arvostusta eikä kunnioitusta lahjan saajaa kohtaan.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Ensimmäinen joulu


Viime sunnuntaina vietettiin ensimmäistä adventtia. Meidänkin olohuoneen pöydälle ilmestyi pieni adventtikynttelikkö, ihan niin kuin aina Suomessakin, vähän eri näköisenä vain. Tällä hetkellä emme vielä tiedä, millaiseksi ensimmäinen joulumme Thaimaassa muodostuu, tai mitä tunteita se lopulta meissä herättää. Sen kuitenkin huomaa jo nyt, että vahvasti joulutunnelma on omassa mielessä sidottu talveen. Joulun ajan kuuluisi olla hämyisää, ilmojen kylmiä, luntakin saisi mielellään olla. Tämän huomasi hyvin myös, kun kuuntelimme Jouluradiosta suomalaisia joululauluja: hanget korkeat nietokset, talven pimeyteen loistava joulun valo, lämmin henkäys pakkasyössä jne. Kun ulkona paistaa aurinko, lämmin henkäys puhaltelee sisään ikkunasta ja luonto on vihreä, ei mieli oikein ymmärrä, että sen pitäisi viritellä itseään jouluun.


Thaimaassa ei joulua varsinaisesti juhlita, mutta katukuvassa se kuitenkin vähän näkyy. Tänään kahvilaan mennessä meitä tervehti joulupukki, ja kaupaankin oli ilmestynyt joulukuusi ja puoli hyllyllistä joulukuusen koristeitakin. Joulu kiinnostaa, mutta sen varsinainen syy on kuitenkin useimmille epäselvä. Monet seurakunnat järjestävät joulun aikaan erilaisia tapahtumia, joissa joulun todellisesta sanomasta kerrotaan.

Myös meille tämä ensimmäinen joulumme poissa Suomesta antaa varmasti hyvän mahdollisuuden keskittyä ensimmäisen joulun sanomaan, Jeesuksen syntymään, kun suurin osa ulkoisista ärsykkeistä ja perinteistä on riisuttu pois.

torstai 24. marraskuuta 2016

Mitä tulikaan sanottua?

Thai on tooninen kieli.
Tooneja on yhteensä viisi ja ne menevät usein sekaisin.

Aivan aluksi toonit menevät sekaisin, koska niitä ei vielä osaa sanoa.
Vähän myöhemmin ne menevät sekaisin, koska ei muista, mikä tooni kuuluu mihinkin sanaan.
Tällä hetkellä ne menevät toisinaan sekaisin, jos sattuu olemaan väsynyt tai innostunut ja siten oma fiilis välittyy puheeseen.

Kerroin esimerkiksi muutama viikko sitten kirkolla, että Linnean vanhemmat ovat tulossa meille kylään pariksi viikoksi.

Tarkoituksena oli sanoa: Linnean vanhemmat tulevat kylään, koska heillä on lomaa.
Päädyin sanomaan: Linnean vanhemmat tulevat kylään, koska heillä on vihanneksia.

Huomasin virheeni heti ja korjasin puhettani. Kuulijoille ehti kuitenkin tulla jo hieman kysyvä ilme.

Muistin kyllä, että loma on phák ja vihannekset ovat phàk. Ensimmäisessä sanan tooni on korkea ja toisessa tooni on matala. Muistan toonit siitä, että vihannekset kasvavat maassa alhaalla ja korkealla taivaassa levätään sitten aikanaan. On ihan sama, millainen muistisääntö on, kunhan se toimii.

Innostuneena asiastani tein kuitenkin puhuessani virheen.

Olen myös pyytänyt naapuria joskus auttamaan ruohonleikkaamisessa, kun itse kaadoin puita. Tai niin minun piti pyytää. Pyysin kuitenkin leikkaamaan lääkkeitä, mikä voisi olla vähän epäilyttävää, jos ei tietäisi, että puhuja on farangi, joka puhuu väärin.

Lääke on jàa, tooni on matala.
Ruoho on jâa, tooni käy ylhäällä ja putoaa alas.
Myös mummo, isän äiti, on jâa, mutta se kirjoitetaan eri j-kirjaimella. Lausutaan toki samalla tavalla kuin ruoho.

Tällaisia samalta kuulostavia sanoja thai on tulvillaan. Onneksi thait ovat kärsivällisiä kuuntelijoita.

Kielitaitomme oli kuitenkin jo riittävä siihen, että pärjäsimme Linnean vanhempien kanssa eri paikoissa thain kielellä. Huomasimme myös äskettäin, että pystymme lukemaan englanninkielisen ohjelman thainkielistä tekstitystä ainakin osittain. Jollei koko tekstitystä, niin ainakin alku kolmanneksen tai puolet siitä, lyhyissä lauseissa jopa koko tekstin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Farangien talolle

Thaimaassa kokataan pääsääntöisesti kaasulla. Niin mekin. Hellalla opittiin kokkaamaan nopeasti, vaikka hauduttamista vaativat ruoat tuottavatkin vielä vähän pään vaivaa. Uunin käyttö vaati vähän enemmän harjoittelua, mutta nyt yhdeksän kuukauden jälkeen onnistuvat jo niin leivät, pullat kuin kakutkin.


Kaasu tulee taloihin pulloissa. Tällä viikolla meiltä loppui kaasu ensimmäistä kertaa (kesken kananmunien keiton) ja kävimme tilaamassa lisää. Olin etukäteen kysynyt paikalliselta ystävältä, miten tässä tilanteessa toimin, ja ystävä ohjeisti kertomaan, että toimittavat uudet pullot ulkomaalaisten, farangien talolle. "Kyllä ne sitten tietävät, minne tulla."


Ja tiesiväthän ne! Uudet pullot saapuivat parin tunnin sisään sovitusta ajasta ja illalla päästiin vielä kokkaamaan. Saatiin kaksi pulloa, joiden pitäisi nyt jokusen kuukauden riittää.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Kirkossa

Sunnuntaina kirkossa muistimme reformaation merkkivuotta, sillä 500 vuotta sitten Martti Luther julkaisi 95 teesiään, 31.10.1517. Paikallinen pastori piti aiheesta hyvän puheen ja saarnassaan hän opetti Roomalaiskirjeestä.

Seurakuntamme on pieni, paikalla on tavallisesti parisenkymmentä ihmistä. Pääsiäisenä oli enemmänkin. Pienestä koostaan huolimatta seurakunta toimii jo itsenäisesti ilman lähetystyöntekijän avustusta tai ohjausta. Uusina lähetystyöntekijöinä olemme siis seurakunnassa osallistujina ja samalla kielenopiskelijoina. Suhteet seurakuntalaisiin kehittyvät pikkuhiljaa. Iloksemme he ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja jututtavat meitä kirkossa.

Alkuvuodesta emme vielä ymmärtäneet jumalanpalveluksista juuri mitään, vain tutut osiot ja silloinkin saatoimme lähinnä arvailla, mistä puhutaan, jos onnistuimme kuulemaan, mistä raamatunkohdasta puhutaan, ja seuraamaan siten aihetta omista Raamatuistamme. Olemme siis ainoat länsimaalaiset seurakunnassa eikä meille ole tarjolla tulkkausta.

Nykyisin osaamme jo lukea ja siksi voimme laulaa muiden mukana hengellisiä lauluja, jos laulu on meille tuttu. Vieraampien laulujen sanoja pystymme seuraamaan monisteesta. Aiemmin olimme iloisia, jos saatoimme tunnistaa laulusta yhden tai kaksi tuttua sanaa.

Kerran pastori kyllä kysyi meiltä, milloin voisimme aloittaa saarnaamaan, kun puhumme jo niin hyvin. On kuitenkin aivan eri asia osata puhua jonkin verran arkiasioista, kuin opettaa Raamattua, sillä raamatunkäännös on käännetty uskonnollisella kielellä, jotta se olisi tarpeeksi kunnioittava. Tätä kieltä emme ole vielä alkaneet opiskella. Arkikielisille sanoille on siis omat sanansa, kun ne liitetään Raamatun maailmaan ja sen henkilöihin. Näin myös maan pääuskonnon pyhissä kirjoissa. Vastasimme siis pastorille, ettemme tule vielä saarnaamaan vähään aikaan.

Raamatunkäännöksestä ja kielitaidostamme johtuen olemme useinkin ajatelleet, miten tärkeää on, että voi ymmärtää, mitä jumalanpalveluksissa tapahtuu. Uusi testamenttikin on alun perin kirjoitettu tavallisen kansan käyttämällä arkikielellä kreikaksi. Myös reformaation aikana Raamattu käännettiin monille kansankielille, jotta sitä voisi jokainen ymmärtää.